19.12.2011

Mitä Durbanin jälkeen?

Durbanin kokous ei ratkaissut ilmastokriisiä

Durbanin ilmastokokouksen tulos oli WWF:lle pääosin pettymys. WWF oli laatinut odotukset yhdessä muiden järjestöjen kanssa kokoukselle etukäteen, ja nyt nämä odotukset jäivät pääosin täyttymättä. Positiivista kokouksessa oli EU:n ratkaisukeskeinen rooli ja tiivis yhteistyö kaikkein köyhimpien kehitysmaiden sekä pienten saarivaltioiden kanssa. Lisäksi kaikkien maiden sitoutuminen neuvotteluihin tulevasta kansainvälisestä sopimuksesta on antanut sekä päästöoikeusmarkkinoille että vihreän teknologian markkinoille positiivisen sysäyksen.

Selvää kuitenkin on, että Durbanin kokouksen anti oli ympäristön ja ihmisten tulevaisuuden kannalta liian laimea. Tämä aiheuttaa painetta paitsi ensi vuoden kokoukselle Qatarissa, myös alueelliselle ja kansalliselle toiminnalle. Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista ongelmista ja sen ratkaiseminen on välttämätöntä. Ilmastotieteen mukaan ilmastonmuutoksen hillinnän toimia tulee lisätä heti: maailmanlaajuisten päästöjen tulisi kääntyä laskuun vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi, mitä nopeammin toimimme, sitä halvemmaksi ilmastonmuutoksen hillintä tulee.

Alueelliset ja kansalliset toimet korostuvat

Euroopan unioni voi osaltaan vastata ilmastonmuutoksen haasteeseen kiristämällä omia tavoitteitaan vastaamaan ilmastotiedettä. Ensi vuonna EU:lla on mahdollisuus nostaa päästövähennystavoitteensa 30 prosenttiin. Myös ensi vuonna päätettävä kunnianhimoinen energiatehokkuusdirektiivi vastaisi osaltaan ilmastokriisin torjuntaan. Vaikka EU vastaakin kohtuullisen pienestä osasta maailman päästöjä, tulee muistaa että alueellisilla sopimuksilla on maailmanlaajuisia vaikutuksia. Esimerkiksi EU:n tavoite tuottaa 20 prosenttia energiasta uusiutuvilla energianlähteillä on saanut aikaan maailmanlaajuisen kilpailun uusiutuvan energian markkinoilla. Tämä kilpailu on laskenut uusiutuvan energian tuotantokustannuksia huomattavasti ja saanut aikaan uusiutuvan energian investointeja ympäri maailman. Myös energiatehokkuusdirektiivin ja päästövähennystavoitteen kiristämisen voi odottaa tuovan vastaavia positiivisia ulkoisvaikutuksia maailman mittakaavassa.

Vuosi 2012 on tärkeä vuosi suomalaisessa ilmastopolitiikassa. Silloin ovat pöydällä ilmastolain valmistelu ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Suomen tulisi seurata Ruotsin esimerkkiä ja nostaa omaa ilmastopoliittista kunnianhimoaan yli EU:n tavoitteiden. Tämä tarkoittaisi 40 prosentin kansallista päästövähennystavoitetta vuodelle 2020. Suomen tulisi tavoitella myös kokonaan uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa energiantuotantoa vuoteen 2050 mennessä. On selvää, että ilmastopolitiikaltaan kunnianhimoisimmat maat, kuten Tanska, Ruotsi ja Skotlanti, eivät ole olleet talouskriisistä pahiten kärsivien maiden joukossa. Myös talouskriisistä noustessa ja elvytyspolitiikassa tulisi huomioida investoinnit vihreään talouteen. Esimerkiksi asumisen energiatehokkuuden parantaminen luo paljon työpaikkoja.

Globaali ongelma – paikalliset ratkaisut

Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on yksi maailman suurimpia. Tulee muistaa, että oma kulutuksemme aiheuttaa päästöjä ympäri maailman ja tämä näkyy hiilijalanjäljessämme. Esimerkiksi shampoon palmuöljy voi aiheuttaa metsäkatoa Indonesiassa tai elektroniikan tuotanto päästöjä Kiinassa. Tämä eroaa kansainvälisen ilmastopolitiikan ajattelusta, joka on tuotantoperustaista. Olemme kuitenkin vastuussa omasta kuluttamisestamme ja loppukädessä tuottajat valmistavat juuri sitä, mitä kuluttajat haluavat ostaa. Ilmastonmuutoksen ratkaisut ovat siis paitsi poliittisten päättäjien ja yritysten, myös meidän jokaisen käsissämme. Tämä korostaa myös ympäristöjärjestöjen roolia ilmastokriisin ratkaisussa.

Jaa tämä kirjoitus:
  • Facebook
  • del.icio.us
  • Ping.fm
  • Google Bookmarks
  • StumbleUpon
  • LinkedIn
  • Twitter

Hanna-Liisa Kangas

Avainsanat: ,

Jätä vastaus

Kirjoita asiallisesti ja napakasti. Asiattomat kommentit voidaan poistaa jälkikäteen. Lisätietoja kommentoinnista.